Hei, me vaikutetaan nykyään täällä:  koivuhaan.blogspot.com/  kera uuden perheenjäsenen! Tervetuloa :) 

    Blogin julkaisu alkoi Luigin tullessa elämäämme. Vaikka blogi kantaakin Marion nimeä olen suurimassa osassa teksteistä keskittynyt Luigin kasvuun, harrastuksiin ja viime aikoina sairauteen. Harmittaa etten löytänyt blogi-maailmaa Marion pentuaikoina. Olisi hauskaa ja mielenkiintoista lukea arjestamme Marion kasvun keskellä. Nyt voin vain palata 1 vuotiaan juniorin elämän vaiheisiin. 

    Kyllä Mario aina taustalla hyörii vaikkei nimi tekstiin eksyisikään. Mariolla on ollut suurin vaikutus meidän elämään. Marioa voin syyttää hurahduksesta koiramaailmaan, kiinnostuksesta eri koiraharrastuksiin ja Luigin tulosta lauman jatkeeksi! :)   

Mario! miten kuvailisinkaan tätä 10 kilon sisupussia, oman tiensä kulkijaa. Viikonloppuna kun lenkkeiltiin ihan kaksistaan tuli Mariosta mieleen lapsuus, naapurin Lhasa apso Aatu! Aatu oli mun lenkkikaveri. Vaahtosaamuttimen kokoisena kävin lenkittämässä sitä ympäri Kotkan saarta. Oikeastaan Aatu lenkitti mua, pidin hihnasta kaksi käsin tiukasti kiinni ettei yli-innokas lenkkikaverini vaan päästyisi irti. Kun Aatu oli juoksuttanut mua ympäri kaupunkia ja olin jo ihan rättipoikkipuhki oli palattava takaisin kotiin. Nyt oli mun vuoro ulkoiluttaa Aatua, kaveri ei halunut hauskalta retkeltämme kotiin ja sain vetää kaksin käsin kymmenen kiloista koiraa perässäni. Veto kun loppui koira pysähtyi istumaan tai yritti tehdä täyskäännöksen :D Kun mentiin naapureille kylään, ampui Aatu minut nähtyään suoraan syliini ja heitti selälleen ja minähän rapsutin ja silitin käskystä, joskus koko kyläilyn ajan! Voi miten koira käyttikään minua hyväkseen ja minä olin onneissani saamastani huomiosta koiralta :) Nii, että miten sen Marion kanssa sitten on käynnyt. Kun lenkillä mennään polulle minne Marioa ei huvita tulla pysähtyy se paikalleen ja tapittaa isoilla suklaa silmillään suoraan silmiini. Hihnan kiristyminen saa sen kyllä jatkamaan matkaa, mutta pitää samaa temppua vielä muutaman kerran yrittää! Tai jos Mario on vapaana niin me voidaan hyvin Luigin kanssa kadota sen näköpiiristä ennen kuin se antaa periksi ja juoksee meidät kiinni. Odotan sitä päivää kun se haistattaa pitkät ja tajuaa että kyllä me se kiinni otetaan jos se päättää uukkarin kesken matkan heittää :D Joskus on kiire ja  mikäli sallisi Mario vetäisi kun höyryjuna! Välillä saa pysähtyä ja peruutella tuhottoman monta kertaa ennen kuin herran antaa periksi ja kävelee nätisti vierellä. Olen minä muutaman kerran napannut sen syliinkin kun en ole halunnut antaa periksi mutta hermo ei ole enää kestänyt kädenvääntöä :) Kyllä Mario myös huomiota osaa hakea, se raivaa tiensä syliini vaikka väkisin jos on rapsutuksen tarpeessa! 

   Mario on erittäin fiksu koira ja jos sen antaa kerran lipsua jostain säännöstä se testaa tuhottoman monta kertaa uudelleen ja uudelleen pitääkö sääntö vielä! Tänään aamulla palautin sen eteiseen odottamaan tassujen pyyhintää ainakin 10 kertaa. Välissä kävin vapauttamassa Luigin ja aina vaan uudelleen Mario askel kerrallaan hiipi pois paikaltaan. Kun sen kerran on ilman lupaa päästänyt lähtemään ei se enää suosiolla lupaa odota! Aina kun sen käy palauttamassa paikalleen mulkaisee se suoraan silmiin syyttävällä katseellaan! Kyllä kunnioitusta löytyy silloin kun ihan tosissaan sitä vaatii, mutta Mario tietää milloin sille ollaan tosissaan ja milloin ei. Ja harvoin tolle olemukselle voi olla tosissaan :) Toki heikko kuulo tuo oman painon Marion käyttäytymiseen, siinä missä Luigin tehdessä jotain väärää sille riittää yskäisy, on Mariolle joko huudettava tai vaihtoehtoisesti elein käytävä kieltämässä. Ei se kuule enää normaali ääntä ollenkaan. Uskon että fiksuna koirana se käyttää tätäkin hyväksi! 

Mario on kietonut meidät pikkutassujensa ympärille, siintä ei ole epäilystäkään! :) Eikä siintä voi syyttää kun itseään, ei se koiran vika ole. Kunhan Mario on onnellinen niin ei mua haittaa vaikka se ei mallikansalainen olekkaan! Luigi kun taas on toinen ääripää niin hyvässä tasapainossa mennään :) Jotain saattaisi suututtaa kun aamupalaleivän päältä on varastettu täytteet tai puhtaitten sängyn päällisten sekaan piilotettu sian selkärankapala, mutta meidän arkea se ei hetkauta, ennemminkin Marion pikkujutut on niitä päivän piristeitä mille yhdessä nauretaan! En mä tiiä, kai tää on sitä koirarakkautta tai hulluutta!      

Nii, mun piti siis kuvailla maailman persoonallisinta koiraa, mutta päädyin kertomaan kuinka huonosti se osaa käyttäytyä :D Mario on tavattava jotta ymmärtää mitä tarkoitan, ei sen persoonallisuutta vain pysty kuvailemaan! Mitään en toivo niin paljon kun että Mario pysyisi terveenä pitkään eikä mömmökorvatkaan alkaisi huonoa kuuloa enempää vaivaamaan. Miten olisinkaan pärjännyt ilman Marioa nämä vaikeat ajat Luigin sairastuttua ?  

Näihin tunnelmiin on Marion kunnia päättä reilut kaksi vuotta kestänyt vuodatus. Haluan päättää rakkaat muistot vielä hyviin hetkiin, jotta näitä juttuja voi ilolla tulla lukemaan vielä vuosien päästä. Luigin vointi romahti kovien pakkasten tultua enkä tiedä miten me talvesta selvitään kun nyt on vasta joulukuun alku :(  

 Haluan kiittää kaikkia ihanista ja monista kommenteista joita olette vuosien aikana teksteihin jättäneet! Kiitos!! Toivottavasti löydätte tienne uuteen blogiin kun se, sitten kun jotain mullistavaa elämässämme tapahtuu, aukeaa.    

HEI HEI!!! *vilkuttaa*

edit. hemmetti, vuodatus ei halua päästää mua irti kun teksti ja kuvat hyppää miten sattuu aina kun tallennan tän!! Perkule!!

Meidän kamera on ystävällä lainassa tai koekäytössä joten uusia kuvia ei ole tullut napsittua.Teksti ilman kuvaa on niin tylsä joten laitetaan pikkaisen vanhempaa materiaalia sitten :)

Ihana lumi on tullut ja kuorruttanut luonnon niin kauniiksi!! Seikkailtiin aamupäivästä koirien kanssa kolmestaan satumetsässä monta tuntia. Ohimennen käytiin viemässä hevosile leivänkäkkyröitä. Tämmöiset kelit on ihan parhaita. Juuri sopivasti pakkasta että maa on jäässä eikä lumi kastele. Lumi pitää koirat puhtaana ja sitä on maassa juuri sopivasti että metsässä liikkuminen käy vaivatta. Koirat on kyllä olleet ihan pöljinä lumesta, hirmuisia hepuleita saadaan vuoron perään ja roikutaan kaverin niskassa äristen, Mariokin hilluu kun mikäkin junnu :D Mikäs siinä hilluessa kyllä täällä lääniä riittää! 

Saatiin eilen pihan aitaprojekti päätökseen tai porttia vajaaksi oikeastaan. Kyllä nyt on helppoa kun oven avaamalla koirat pääsee vapaasti liikkumaan pihalle ilman että tarvii vahtia silmäkovana. Talon sisältä näkee pihan joka kolkkaan joten tarvittaessa ikkunasta vilkasemalla näkee mitä pojat puuhaa. Kyllä aita lisää turvallisuutta vaikka pojat pihalla ilman sitä ovatkin pysyneet. Koskaan ei voi tietää minkä eläimen perään Luigikin vaikka lähtee ja jää vielä auton alle matkalla. Onhan pojat kerran naapurin kissanruoat käynny syömässä ja Mario on juossu hevosten ympärillä naapurin tarhoissa!! Eihän noi pihalla juurikaan keskenään viihdy, pienen merkkausreitin ja tutkimusmatkan heittää, eikä se tarkoitus olekkaan mutta samalla kun ite puuhataan pihalla niin ei tarvi huolehtia missä koirat menee. Kesällä sitten voi pitää ulko-ovea auki ja koirat saa vapaasti ravata sisälle ja ulos. 

Luigi voi edelleen mainiosti. Aamusin on aina välillä levottomuutta mutta en tiedä meneekö se sairauden piikkiin vai kenties lääkkeen. Minusta lääke pissattaa Luigia enemmän. Tänäänkin aamulla päästin sen pihalla jonka jälkeen lääkitsin. Käytös muuttui normaaliksi ja Luigi kapusi  takaisin sänkyyn nauttimaan sunnuntai aamun köllöttelystä :) 

Tässä lupaamaani videopätkää, puhelimella kuvattua joten laatu ei ole huikeaa. Toivottavasti pian päästään kuvaamaan vähän paremmalla kameralla! 

http://s240.photobucket.com/albums/ff297/sebu86/?action=view&current=Pojatpellollasyyskuu2010.mp4